SE ON MORO!
Paljon on
virrannut vettä Oulujoessa,sen jälkeen ku tänne viimeksi
kirjoiteltiin. Kesän-08 aikana tapahtui paljon ja
kilometrejä tuli mittariin kiitettävästi.
Tänäkesänä
toi meidän reissaaminen muutti luonnetta aikapaljon,
ostettiin nimittäin itselle oikein minibussi. Sillä on
päristelty, eikä ole jättänyt kertaakaan välille..se on
jo hyvin se.. Oltiin me muutamaanotteeseen liikenteessä
ihan oikeallakin keikkabussilla, mut se oli jättää
välille.. Oltiin tulossa Viitasaarelta ja jumalaton
kiire oli illaksi Ylitornioon keikalle. Ei hirveästi
auttanut asiaa se että huippunopeus oli alamäessä
60km/H. Oli hiukka polttoaine sydeemit tukossa. Voi sitä
riemunmäärä ku teimme reissun ainoan ohituksen!! Huuto
oli päätähuumaava, vaikka kyseesä oli mopo..Voisin
veikata että sitä mopoa ei ollut viritetty.
Tämänkesän
reissut tais olla säänpuolesta kaikki samanlaisia, vettä
tuli vaakatasossa ja kylmäkin oli. Raahefestareilla on
aina kiva käydä soittaan, satoi tai paistoi. Niin oli
tänäkinkesänä. Soittoaikamme oli ettensanoisi hiukka
myöhään. Aloitimme lähempänä puoltakolmea, mut eipä toi
haittanut, meno oli hyvä ja porukka jaksoi heilua
tappiin saakka. Kiitosta vaan kaikille paikanpäällä
olleille, sekä henkilökunnalle..
Tänäkesänä
olimma viikonlopun oikein jatzifestareilla. Ennakkoon
oli pelko perseessä, et jumalauta mihinkähän sitä on
lupauduttu. Marella ja jatzihan on kuin kaksimarjaa..
Taas oli meidän ennakkoarvaukset pielessä, niinkuin aina
ennenkin.. Olipa nimittäin viimeisenpäälle tanssit..
Olimma perjantaina jo iltapäivällä paikanpäällä, ja
reissussa oli mukana meidän
opettaja-opettajakin,koskeinsoittajamme Ilu.. Heti
kättelyssä lyötiin kolme koria olutta kouraan.
Tottakait, koska meidän soppareissa niin
lukee...aina..ehkä.. Siitäpä se fiilistely alkoi, joka
jatkui lauantaipäivään. Heikot siinä sortui elontiellä,
ja pojat senkuin porskutti..vai oliko se tyttö..no
anyway, kivaa oli. Soitimma sitten lauantai-iltana
viimeisenä, ja meno oli loistava. Kerran oli kyseessä
meille uudenlainen festari, niin päätimme soittaa vain
omia piisejä. Hyvin tuntui uppoavan.. No soitimma sitten
loppuun parit tutummat viisut, ja hyvin tuntui uppoavan
nekin.. Kiitoksia vieläkerran Arille ja kumppaneille..
Jos kutsu käy, niin tulemme kyllä heti uudestaan..
Kesään mahtui
paljon hyviä keikkoja ja muistoja. Ehkä päälimmäisenä
muistona on se,kun vedimme paradoidin Venäjäksi
laulettuna.. Ja tämä tarina on tosi... Kyseinen asia
sattui Kiteellä.. Emme itse laulaneet, vaan yleisöstä
tuli eräs herrasmies kysymään että voisko hän laulaa
jotain Venäjäksi.. Me siihen et mikä ettei. Mut hiukka
huonosti tunnemme naapurimaamme piisuja. Siinä aikamme
pähkäilessä päätimme sitten vetää paranoidin. Sanoista
on paha mennä sanomaan olivatko oikein, mut hauskaa oli,
niin meillä kuin yleisölläkin..
Kirjoitellaanpa taas tänne kun muistettaan!!!
Hellou hipit!!!!
Montako oli lotossa
oikein?? WATT!!
Meikäläisen
työkiireet helpotti sen verran, et pääsi käymään erään
rokkibändin mukana
keikkareissulla.
Edellisestä
reissusta oli kulunut jo aikaa ihan tarpeeksi. Ohjelmassa
oli vedot Kuusamossa,Suomussalmella,ja torpalla. Kuusamoon
lähdettiin hyvissä-ajoin ajeleen, koska tiesimme et eräillä
on kokoajan nälkä, ja toisilla taas jano. No anyway,
matkanteko on äärimmäisen hidasta, ku kokoajan pitää
pysähtyä.
No Kuusamoon
kummiskin päästiin perille, olin tosi pettynyt ku kesällä
tapaamiani sarvipää kavereita ei näkyny missään, Siiriä otin
jaloista ja vein vetämällä sissään.. On eräillä outo
musiikki maku... On tämä soomi ihmemaa, kesällä oli niin
pirun kuuma, ja nyt oli hjelvetin kylmä. Normaali roudaukset
ja soundchekit, ja sit eiku keskittyyn illan vetoon.. Ja
syömään........ Oli muuten siisti paikka, puitteet oli
kaikinpuolin ok. Veto alkoi noin 24.00, suurinpiirtein
tasan.. Väkiä olis kyl mahtunut paikalle enempikin, mut ihan
ok keikka kaikenkaikkiaan. Olen luullut nähneeni kaiken
mahdollisen noilla keikkareissuilla, mut tulipa sekin luulo
osoitettua vääräksi. Oli nimittäin villi näky, ku eräs
sankari joras käsillään seisten. Jo se oli katsomisen
arvoista, mut hienot oli ilmeet pelimanneillakin. Osalla oli
suu niin auki, et sinne ois mahtunut se haukka joka oli
kuulema eräältä paikalla olijalta tappanut ainakin 500
poroa...Kovat on jutut kolmen promillen jälkeen, mut niin se
kirkkain silmin väitti..Keikan jälkeen kävimme läpi
maailman asiat.. Lähi-idän ongelmat on nyt ratkaistu, ja
muutenki maailma on taas ihana paikka,elää ja asua.. Aamuyön
tunteina ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, mitä
nyt basisti pahoinpiteli rumpalin tussilla, ja laulaja eksyi
hotelliin... Se on niin tavallista...
Lauantai-aamu
valkeni aivan liian nopeasti, olo oli ku ovenraossa. Kamat
ois pitänyt purkaa ja pakata autoon, mut halukkaita siihen
hommaan oli tosi vähän.. Oli tiedossa pitkä-päivä.. Illan
keikkapaikka aukeaa vasta klo 20.00, ja välimatkaa sinne oli
aboat 150km.. No ei muuta kuin taas syömään.. Marellan
keikkamatkoilla suurinosa ajasta menee syömiseen.
Viikonlopun aikana paino nousee ainakin 10kiloa.. Olipa
muuten aika hiljaisia matkustajia matkalla Suomussalmelle..
Ei ollut paljon aihetta lauluun... Kasin pintaan saavuimme
illan keikkapaikalle, ja taas normi jutut, kamat kasaan ja
odottaan.. Ja syömään..Kyl tulee monesti mietittyä, et onko
täs hommassa mitään järkee.. Ajamista, odottamista ja vielä
päätä särkee.. Ilmeisesti itse soittaminen on tosi riemua,
niin ne pelimannit väittää.. Illaksi oli odotettavissa
kunnon bileet, halloween oli illan teema, ja sehän sopi
meille. Maskit oli valmiina jokaisella, kiitos edellisen
illan.. Keikka alkoi 24.00, ja väkeä oli kuulema paikalla
siihen-aikaan enempi ku koskaan.. Hyvät bileet saatiin
aikaiseksi, vaikka bändi oli kyl tosi väsynyt. Yleisöä
laulatettiin oikein viimeisenpäälle, ja parit encoretkin
vetäistiin..Jos aamulla oli hiukka nihkeää tuo roudaus, niin
nyt liikahti. Enpä ole eläissäni nähnyt moista suoritusta.
Miehet meni semmoista kyytiä et sivusta seuraajilla tuli
niskat kipeäksi.. Special thanks Tervareitin
henkilökunnalle, oli kaikinpuolin mukava ilta.. Ja ei muuta
ku auto kohti Oulua. Viimeksi ku ajeltiin kesällä kainuussa
päin,niin in the sky oli polttava aurinko, ja nyt oli
taivaalla niin kirkas in the moon, et eipä paljon valoja
tarvinut.. No ei niitä valoja kyl paljoa ollutkaan, puolet
valoista oli pimeänä ja siinä pakkasessa niitä ei kukaan
alkanut korjaan.. Aamulla 6:den aikaan kotiin ja
nukkumaan...
Jaahas, tuli
vietettyä viikko Oulussa, ja seurattua mitä bändi touhuaa
ku ei ole keikkaa.. No sekin asia selvis, ne ei tee
yhtään mitään.. Mitä nyt
lehtihaastattelua ja uuden levy-diilin hiomista.
Booooring... Alkuvuodesta on tulossa pihalle sellainen
pläjäys, et oksat pois ja iso pala latvaa.. ups.. tais tulla
pikku salaisuus, mut ei puhuta siitä kellekkään..
Onneksi vihdoin koitti lauantai, ja legendaarinen Topon
keikka. Torpasta on tullut Marellalle kuin toinen koti.
Niinpä oli minunkin korkea-aika vierailla kyseisessä
paikassa. Torppa on oikein lämminhenkinen paikka, ja vielä
hirsiseinät tekemässä akustiikasta hyvän. Puoli ysin pintaan
paikalle, ja normi jutut, ja sit odottaan...ja syömään..
Veto alkoi puolenyön maissa ja väkeä oli tontilla aika
paljon. Eka setin aikana meno oli loistava, ihmiset hyppi ja
huuti kiitettävän aktiivisesti. Tokasetin loppua kohden
alkoi väki väsymään (luetaan humaltuun), siinä määrin et
alkoi askel tökkiin. Osa yleisöstä luutus lattioita siihen
malliin, et siivoojilla oli tiedossa helppo iltapuhde.
Keikka oli ok,ja oli kiva lähteä hyvillämielin kotia kohti..
Palataan taas asiaan ku aihetta ilmenee, ja jahka tuleen
taas käymään täällä soomessa.... Rob..
GOOD MORNING
FINNISH SAUNAPEOPLE.
YOU HAVEN´T HEARD FROM ME IN A WHILE.
I AM THE LEGENDARY BOB P´S COUSIN ROB FROM THE U.S.A OR, AS
YOU FINNISH PEOPLE CALL IT JENKEISTÄ.
I WILL TRY AND WRITE IN FINNISH ALTHOUGH OUR MAIN LÄNGVITS
ON ENKKUA.
KUULIN ET MARELLALLA PUKKAA KEIKKAA; NIINPÄ OTIN
YKSITYISKONEEN JA LÄHDIN SAVOA KOHTI..
ENSIN OLI KE JA TO. ILTANA KEIKAT OULUN EEDENISSÄ; MUT SINNE
EN KERINNYT,KOSKA TEIN VÄLILASKUN PARIISIIN JA SIELLÄ
VIERÄHTI VIIKKO.
PERJANTAINA OLI SIT VETO RAAHE-FESTAREILLA, JA SINNE
KERKESIN SUORAAN PARIISISTA.
ILLAN PÄÄESIINTYJÄ OLI POPEDA, JOTEN OLI ODOTETTAVISSA
KUNNON KINKERIT.
MARELLAN VÄKI PYÖRITTELI IHMEISSÄÄN PÄITÄNSÄ KU KATSELIVAT
LAVAA, OLI KUULEMMA NIIN KORKEA ET PELOTTAA KIIVETÄ..
MEILLÄ KYL ON KOTOPUOLESSA PALJON ISOMMAT LAVAT..ETTÄS
TIEDÄTTE…
SOUNDTSEKKIT TEHTIIN HYVISSÄAJOIN, JA SIT VAAN FIILISTELTIIN
JA KUUNNELTIIN TOISIA BÄNDEJÄ.
MARELLAN VETO ALKOI 22.45,JA PORUKKAA OLI KIITETTÄVÄSTI
TONTILLA AlUSTA ASTI.
ALKU SETTI MENI TOTUTELLESSA KORKEAAN LAVAAN JA
LAVASOUNDIIN.
ILMAN VIILETESSÄ ALKOI BÄNDI JA YLEISÖ LÄMPEÄMÄÄN, LOPPUA
KOHTI MENO KÄVI JO SUHT VILLIKSI.
SOITTOAIKA LOPPUI KESKEN, MUT HYVÄ FIILIS JÄI KEIKASTA.
PIKAINEN KAMOJEN ROUDAUS, JA SIT ODOTTELEEN POPEDAN KEIKKAA.
OLI LYSTIÄ KATELLA POPEDAA SUORAAN KEIKKABUSSISTA, BUSSI OLI
PARKISSA AIVAN LAVAN VIERESSÄ, JOTEN NÄKYVYYS JA KUULUVUUS
OLI LOISTAVA.
SIT OLI VUOROSSA KEMIJÄRVEN REISSU, OLI AMERIKANMIEHELLÄ
IHMETTELEMISTÄ KU JOTKU SARVIPÄÄ ELUKAT JORAS KESKELLÄ
TIETÄ.
EI MEILLÄPÄIN SELLAISIA OLE..
AUTOSSA OLI AINAKIN 100 ASTETTA LÄMMINTÄ JA ULKONAKIN
ÄLYPALJON ASTEITA.
”KEIKKABUSSIN” LÄMMÖT OLI TODELLA KORKEALLA SIINÄ HELTEESSÄ
JOTEN AUTON JÄÄHDYTTELYSTÄ JA MATKUSTAJIEN
NESTETANKKAUKSESTA
PITI PITÄÄ HUOLI.
PERILLE KUMMISKIN PÄÄSTIIN JA PIKAINEN ROUDAUS JA SIT
KYLMÄÄN SUIHKUUN.
VETO ALKOI KLO 24.00, JOTEN OLI HYVÄÄ AIKAA TANKATA JA
KATSELLA
JALKAPALLOA. OLI KUULEMMA JOTKUT ISOT KISAT NIILLÄ
PALLONPOTKIJOILLA.. OUTO LAJI MEILLÄPÄIN..
ANYWAY,YLEISÖ OLI MUKANA EKAPIISISTÄ LÄHTIEN, JOTEN OLI TOSI
MUKAVA SOITTAA.
BÄNDI VETI SOITANNOLLISESTI EHKÄ PARHAAN KEIKKANSA. OLI
KUULEMMA VAAN NIIN KIVA SOITTAA KU PORUKKA HYPPI JA HUUTI.
PARIT ENGORET VETÄISTIIN, ENNEN KUIN PÄÄSTIIN RENTOUTUUN.
JÄIMME HOTELLIIN YÖKSI, JOTEN EI OLLUT KIIRE EDES ROUDATA.
POLTTAVA AURINKO IN THE SKY JA JUMALATON HELLE, SIINÄ
LÄHTÖKOHDAT NAAPURINVAARAN REISSULLE.
ODOTETTAVISSA OLI LÄMPÖ ONGELMIA ”KEIKKABUSISSA”, JA NIITÄ
MYÖS SAATIIN.
VIIDEN AIKAAN SAAVUIMME PERILLE JA WAU, TÄYTYY USA POJANKIN
SANOA ET NYT OLI PUITTEET KOHDALLAAN. OLIPA HIENO PAIKKA.
MIKSAAJA JA VALOMIES TULI ERI KYYDILLÄ RAAHESTA, PIKKAISEN
MYÖHEMMIN, JOTEN SAIMME RAUHASSA IHAILLA MAISEMIA.
NORMAALI ROUDAUKSET SAMAAN AIKAAN YÖ:N ROADCREWIN KANSSA.
YÖ TEKI ENSIN SOUNDTSEKKINSÄ, JONKA JÄLKEEN MARELLA ALOITTI
TUSKAILUN.
LAVASOUNDI OLI TOSI SURKEA, JOHTUI VARMAAN ONTOSTA LAVA
RAKENTEESTA. KUMINA OLI KAUHEA.
KUMMASTI KUMINAT UNOHTUI KU PÄÄSTIIN TAKAHUONEESEEN, OLI
NIMITTÄIN PUITTEET KUNNOSSA.
PÖYTÄ NOTKU EVÄISTÄ, OLI TÄYTEKAKKUA JA JOS VAIKKA MITÄ.
OLIHAN SIEL JÄÄKAAPPIKIN, TÄYNNÄ KYLMÄÄ ”JUOTAVAA”.
JA MUUTENKI TILAA OLI VAIK MUILLE JAKAA, JA SIISTIÄ..
SIINÄPÄ SE AIKA MENI KUIN SIIVILLÄ, FORMULAA KATELESSA, YÖN
POIKIA MOIKATESSA, SETTILISTAA TEHDESSÄ.
KLO.22.OO ALKOI SALISSA DALLASIN SOUNDTRACK SOIMAAN, SILLOIN
MEIKÄPOIKA POMPPAS PYSTYYN, ET JUMALAUTA SOITTAVAT NAAPURIN
POIKIEN LEVYÄ, EIVÄTKÄ VARMASTI MAKSA JR:LLE ROJALTEJA..
MARELLAN VÄKI ALKOI RAUHOITTELEEN MUA ENNEN KUIN SOITAN
JR:LLE, ET TÄMÄ ON MEIDÄN INTRO..
NO EN SOITTANUT JR:LLE, EHKÄPÄ SE EI SAA TIETOON PIKKU
LAINAUSTA..
NO SIITÄ SE SHOW ALKOI,PORUKKA OLI ALUSSA AIKA VAROVASTI
MUKANA. OLI NIIN JUMALATTOMAN PALJON SPOTTEJA (KUUMIA
SPOTTEJA) ETTÄ EI NÄHNYT KUIN MUUTAMAN METRIN LAVASTA. HEIDI
SAI HYVÄN OTTEEN HETI YLEISÖSTÄ JA ENSIMMÄISET JAMIKUNTOISET
IHMISET LÄHESTYIVÄT LAVAA. BÄNDI SOITTI HYVIN VAIKKA
LAVASOUNDI OLI MITÄ OLI, JA MEININKI AINAKIN LAVALLA OLI
VERY GOOD.
MIKOLLA JA MANOLLA OLI PERINTEISESTI OMAT LAVAJUTUT TÄYDESSÄ
VAUHDISSA HETI ALUSSA JA THE SET WAS GREAT.
NOIN 45 MIN MYÖHEMMIN PORUKKA ASTUI LAVALTA LIKE THE DUCKS
FROM THE SEA, ELI HIEMAN HIESTÄ MÄRKINÄ JA SUUNTA OLI
TAKAHUONE.
VIISIKKO PUHUI SETISTÄ JA MITKÄ OLI FIILIKSET. EI OLLUT
YLLÄTYS ETTÄ AINAKIN KITARISTIT VALITTELI, ETTÄ PITI SEISOA
TIETYSSÄ KOHDASSA ETTÄ KUULI EDES JOTAIN..
IT´S AMAZING ETTÄ JOS KITARA JYRÄÄ TÄYSILLÄ, TEKNISESTI
JOTAIN 60-70 WATTIA LAVALLA, NIIN SUN PITÄÄ SEISOA IHAN
VIERESSA ETTÄ KUULET OMAN INSTRUMENTIN KUN KOKO BÄNDI
SOITTAA.
TÄSSÄ VAIHEESSA ON TÄRKEÄ SANOA KUINKA TÄRKEITÄ JUTTUJA
MONITORIT ON. EI RIITÄ ET MONITOREJA ON, VAAN BALANSSIT
PITÄÄ OSATA JONKUN LAITTAA MYÖS KOHDALLEEN..
ANYWAY, YÖ VALMISTUI OMAAN SETTINSÄ, JA TÄYTYY SANOA THAT
THE CROWD WAS SUPERB KUN NE VASTAANOTTI YÖN. YÖ HEITI TUNNIN
SETIN JA SITTEN OLI VUOROSSA MARELLA.
YÖN SETIN JÄLKEEN TALOSSA OLI ABOUT 2239 IHMISTÄ JA SUURIN
OSAA NIISTÄ SIIRTYI HIEMAN OIKEALLE KUN MARELLAN
HUOMISEEN-PIISI ALKOI.
TOKA SETTIÄ EI VOI VERRATA EKA SETTIIN. PORUKKAA OLI NIIN
PALJON JA MEININKI OLI TÄYDELLINEN.
. BÄNDI ON KEHITTYNYT IN ABOUT EVERY ASPECT POSSIBLE.
MEININKI OLI HYVÄ, SE ENERGIA MITÄ BÄNDI SAA YLEISÖLTÄ SEN
SE MYÖS ANTAA TAKAISIN JA SE NÄKYY LAVAMEININGISTÄ.
USKOMATON REAKTIO OLI KYLLÄ KUN BÄNDI SOITI "HUNNINGOLLA"
PIISIN JA SIIHEN YHDISTETYN "HARD ROCK,
HALLELUJAH-INTERVALLI" OLI MAKEA NÄHDÄ NYRKKEJÄ ILMASSA JA
VARMASTI OLI KIVA MEININKI BÄNDILLÄKIN.
JA VIELÄ MAKEAMPI OLI NÄHDÄ MITEN YÖN-ROUDAUS SESSIO LOPPUI
KUIN SEINÄÄN, KUN MARELLAN LEGENDAARINEN VERSIO LEVOTTOMASTA
TUHKIMOSTA KÄYNNISTYI. SIINÄ ON BONJOVIA JA PARANOIDIA
LISUKKEENA.
YÖN ROUDAUSMIEHET, JOTKA OVAT ROUDANEET, SANOTAN
NÄIN...HMM.., MUUTAMIA KEIKOJA YMPÄRI SUOMEA, TULIVAT AIVAN
LAVAN TAKAOSAAN JA NYRKIT OLIVAT PYSTYSSÄ. OLI HELMI NÄKY.
ALL GOOD THINGS COME TO AN END, NÄIN MARELLANKIN SETTI
LOPPUI.
MEININKI OLI LOISTAVA, USKOMATON FIILIS.
VEIKKAAN ETTÄ POJILLA (JA TYTÖLLÄ) EI OLE KOSKAAN OLLUT NÄIN
MÄRKIÄ PAITOJA.
LAVALTA SUORAAN TAKAHUONEESEEN JA PIENI LEPOHETKI ENNEN
ROUDAUSTA JA KOTIMATKAA OULUUN.
KIITOKSIA PALJON JÄRJESTÄJILLE, YÖ-YHTYEELLE JA CREW SEKÄ
HIENOLLE YLEISÖLLE.
MEIKÄLÄISEN PITI KÄVÄISTÄ VÄLILLÄ KOTONA LASKEMASSA LAPSET,
SIKSI JÄI PARI SEIKKAILUA VÄLISTÄ, MUT NALLIKARIN
PIPPALOIHIN
PITI TAAS TULLA. KUULIN LUOTETTAVALTA TAHOLTA ET SERKKUPOIKA
BOP’P OIS PAIKALLA. JA NIINHÄN OLIKIN. OLI SIEL JOKU
MARELLAKINJ
ANYWAY, VOI SITÄ JÄLLEEN NÄKEMISEN RIEMUA JA KILINÄÄ.
SOUNDTSEKIN AIKA OLI KORTILLA MARELLAN SUHTEEN, EIPÄ TAINNUT
OLLA TSEKKIÄ OLLENKAAN.
EKA BÄNDILLE KERKESIVÄT SENTÄÄN TEHDÄ.
PIKKUISEN OLI PELIMANNEILLA EPÄVARMA OLO, ET MITÄ TÄSTÄ
TULEE.
ALKUILTA NAUTITTIIN STEAMROLLERIN KEIKASTA, JA TAIDETTIIN
SIINÄ OTTAA LÄMMIKKEEKSI MUUTAMA KYLMÄ OLUTKIN..
KEIKKA ALKOI 22.30, JA PELKO OLI EDELLEEN PUSEROSSA KOSKA
TSEKIT JÄI TEKEMÄTTÄ.
EI SITÄ KYLLÄ ULKOPUOLINEN HUOMANNUT, MEININKI OLI ALUSTA
ASTI LOISTAVA. BÄNDI KUULOSTI PAREMMALTA KU KOSKAAN.
SYYKIN SIIHEN SELVIS JÄLKEENPÄIN, PA. OLI KUULEMMA LOISTAVA
JA ÄÄNIMIEHET VÄHINTÄÄN YHTÄ LOISTAVIA.
OIKEESTI SOUNDI OLI LOISTAVA, SEKÄ LAVALLA ET ULKONA.
KIITOS VAAN VESALLE..
SIT ASIAAN.. ENPÄ OLE MONESTI ELÄISSÄNI NÄHNYT MOISTA MENOA.
ALUE OLI KU AMMUTTU TÄYNNÄ, JA PORUKKA ROKKAS, HUUTI, JA
MÖYKKÄS MINKÄ KERKESIVÄT.
KERRANKI PÄÄSI VALOTKIN OIKEUKSIINSA, KU SÄKKIPIMEÄSSÄ YÖSSÄ
SOITTIVAT.
OLI HIENOA KATSELTAVAA JA KUUNNELTAVAA, HOMMA VAAN TOIMI..
MARELLA SOITTI KAHDEN TUNNIN SETIN JA SILTI LOPPUI AIKA
KESKEN.
OIS VOINUT SOITTAA VAIKKA KOKO YÖN, MUT LUVAT KIELSIVÄT
SOITON
00.30 JÄLKEEN.
TULEN TAAS SUOMEEN KU AIKATAULUT ANTAA MYÖTEN, JA LUPAAN
TULLA MYÖS MARELLAN SEIKKAILUIHIN MUKAAN..
THEY´LL BE BACK.
Studiosessio 4.-5.8. 2005
-Raavaat miehet ja nainen Ylöjärvellä
Elokuinen torstaiaamu valkeni aurinkoisena Oulussa. Puoli
kahdeksan
pintaan kokoontui motivoitunut poppoomme sovittuun paikkaan
kotikaupungissamme Oulussa. Tarkoituksena oli ajaa Tampereen
lähelle Ylöjärvelle, missä maankuulu Akun Tehdas sijaitsee.
Kuumassa autossa hikoilivat Kimmo, Heidi ja Aki,
allekirjoittanut joutui kääntämään
Suzukin kahvaa perässä. Tarkoituksena oli jatkaa session
jälkeen
kerhomiitinkiin Kangasalle. Mano saapui paikalle eri teitä
kesken perheloman.
Akun tehdas löytyi parin väärän käännöksen jälkeen, olimme
varttitunnin
myöhässä ja taas olivat pohjoisen immeiset ihmeissään.
Studiokompleksi
on todella hieno kokonaisuus. Yhteensä kolmetoista firmaa
samassa
rakennuksessa, kaikilla tarkoitus tuottaa jollain tavalla
mielihyvää
musiikkimaailmaan. Ihmettely loppui saman tien kun
löydettiin TDM
Studio, jossa taikojen piti tapahtua. Miehemme paikan päällä
oli Pasi
Ristolainen, kaverin meriitteinä ovat mm. Yön
livemiksaushommat.
Ei tarttenut paljoa jappasta, kun ruvettiin hommiin.
Rumpusetti kasaan,
mikitys ja tasot kohdilleen ja sitten se kaikkien jännäämä
punainen valo
palamaan. Aki istahti luurit päässä jakkaralleen ja sulki
silmänsä...Enempää selittelemättä se oli siinä ja sen siinä
olemisen
kuulee lopputuloksessa, pelimies kun on! Rumpuja
kuunnellessa ei olisi
millään voinut uskoa, että Akilla on yli 10 vuoden
soittotauko takana.
Kaveri tuli bändiin, treenattiin muutama hullu kerta ja eka
keikka
suoraan Frederikin lämppäriksi Raaheen. Yleisöä arviolta
kolme tuhatta
henkeä ja ne kaikki pomppivat tasaisena massana. Sinä iltana
repesi
keikkapaikasta katto. Te jotka olitte paikalla, tiedätte
mistä puhun.
Ajatus karkaa, asiaan; Seuraavaksi tuli basson vuoro ja koin
taas lievää
ähkypaniikkia pehmustetussa kopissa, vieläpä ihan yksin.
Luurit päässä
kuritin viuluani minkä pystyin, ongelmia tuottivat pari
riffiä ja
pahasti kramppaava oikean käden ranne. Olihan hienoa soittaa
ihan
aikuisten oikeassa studiossa, jossa laitteet ovat vimpan
päälle ja
miksauspöydän ääressä istui kaveri joka tasan tarkkaan tiesi
mitä tekee.
Sain hommani hoidettua suht? kivuttomasti jonka jälkeen
tunsin
ansainneeni yhden kylmän oluen (taisi niitä mennä useampi
siinä illan
kähmässä).
Kimmomies asetteli Les Pauliaan kaulaan seuraavana. En
muista montako
skittaraitaa säveltäjältämme nauhoitettiin, mutta niitä on
monta
päällekäin. Äänigurumme Pasi rohkaisi kokeilemaan erilaisia
sovitusideoita kitaroiden kanssa, välillä samalla
otelaudalla oli Manon
ja minunkin käsi jotain hipelöimässä. Oli muuten yhden
kielen
demppaamisesta kysymys, ei mitään sen kummempaa te
piiloperverssit!
Paras ja helposti kuultavissa oleva sovitusidea Kimmon
soitossa on
soolon tausta, siellä kuulostaa olevan triljoona eri sontua.
Sopivasti
piilotettuna toimii kuin junan vessa!
On olemassa eräs kaveri, jonka tunnen ja jonka
kitaransoittotaitoa
ihmettelen edelleen, vaikka olen kuullut sitä tuhansia
tunteja.
Sattuikin niin hyvä tuuri, että tämä kyseinen kaveri saatiin
meidän
orkesteriin. Hänen nimensä on siis edelleen Mano. Voi sitä
ällistelyn
määrää kun kaikki kuusi kieltä saivat kyytiä ja taidetta
syntyi taas
(konstaapeli Reinikaista lainaten) "Niimmaan
perusteellisesti!". Ihan
kaikkea ei saatu kuitenkaan eka otolla ja välillä tuntui,
että mulla
loppuu bisset kesken ennenkuin soolot ja tausta on soitettu
tarpeeksi
hyvin Manon mielestä. Lopussa kiitos seisoi ja seuraavaksi
oli Heidin
vuoro.
Laulunauhoituskoppi sijaitsi samassa tilassa tarkkaamon
kanssa, välissä
oli äänieristetty ikkuna josta näki miksaajan pallille.
Laulunauhoitusvaiheessa oli jo pitkä päivä takana ja lievä
levottomuus
valtasi mielen. Heidillä on tapana laulaa todella tarkasti,
asia on
tullut todettua monesti ja niinpä ajattelin nostaa kynnystä.
Nappasin
Akilta kynän ja paperia, kirjoittelin biisin sanoja väärin
ja tälläsin
lapun ikkunaan kesken nauhoituksen. Tyttö ei ollut
moksiskaan, lauloi
just niin kuin pitikin ja totesi vaan ottojen välissä
tyypilliseen
tyyliin, että "Samppa, ee-eei!!!" Kuunnelkaapas muuten ennen
sooloa
oleva kertosäe tarkkaan, erityisesti viimeisen sanan loppu,
hui mikä
voihkaisu!
Taustalaulu on taustalla laulamista, sehän ei juurikaan
yleensä kuulu
lopputuloksessa selvästi. Kinasteltiin porukalla siitä, että
kuka laulaa
taustat ja niinhän siinä kävi, että pääsin pälkähästä ja
Heidin lisäksi
suden suuhun joutui Mano. Mies otti äänen kitarasta, juoksi
koppiin ja
tuli pari kertaa pois nauraen niin, että aikuisemmalla
naisihmisellä
olisi tullut jo tippa housuihin. En tiedä mitä siellä
tapahtui, mutta
niin ne vaan saatiin kertosäkeen joikailut valmiiksi ja
pitkän päivän
ilta yllätti meidät kaikki.
Yövyimme Tampereen hotelli Ramadassa, voin suositella
paikkaa lämpimästi
kaikille. Aamiaispöytä oli runsas, mutta jostain syystä olo
oli hieman
hutera ;) Suuntasimme perjantaiaamuna kahdeksan jälkeen
takaisin
studiolle, jossa Pasi istui jo editoimassa edellisillan
tuotoksia. Pari
tuntia vierähti porukalla ihmetellen, kun miksaus ja
masterointi
tapahtui sellaisella tohinalla että heikompia jo hirvitti.
Mr.
Ristolainen surffasi toimistotuolillaan mikserin,
tietokoneen ja
syntikan väillä ja joi samalla kahvia. Käsittämätöntä miten
joku voi
keskittyä niin moneen asiaan sellaisella intensiteetillä.
Yhtäkkiä koko
homma oli valmis, biisi kuunnellutettiin bändillä ja kun ei
tullut
mieleen mitään korjattavaa, se oli sitten siinä. Hieno oli
se tunne, kun
saatiin Raavasmies valmiina käteen levyllä, jossa lukee Akun
Tehdas.
Tämä reissu oli ensimmäinen "oikea" nauhoitussessio ja se
opetti taas
paljon. On hienoa että on olemassa alan ammattilaisia,
joilla on
tietynlainen palo havaittavissa kun he tekevät sitä mitä
parhaiten
osaavat. Kiitos kaikille niille, jotka sen ansaitsevat.
Ilman tiettyjä
ihmisiä tämäkin olisi jäänyt kokematta ja näkemättä. Yksi
hieno
seikkailu on takana, katseet on suunnattu jo seuraavaan.
-Sami
06.07.05
We want more!! We want more!!
Terve taas, Bob haluaa kertoa tarinaa! Ihmettelette
varmaan tuota
otsikkoa, kerronpa teille syyn siihen. Viime lauantaina
pääsin
todistamaan Marellan ehkä kovinta keikkaa tähän
mennessä. Uusi rumpali-
herra nimeltä Aki Kipinä- on saanut aikaan aikamoista
nostetta
rytmiryhmään ja tästä johtuen soitto on muuttunut
positiivisella tavalla
potkivammaksi. Nyt homma toimii kuin junan vessa ja
viime keikan
nähtyäni pistän vaikka molemmat mummoni pantiksi sille!
Hyppäsin Marellan keikkakyytiin 2.7. Raahea kohti.
Menomatka sujui
yllättävän hiljaisesti, normaali mainosbiisien laulanta
ja
beatbox-räppäys puuttui tyystin. Puhumattakaan Heidin ja
Samin
la-la-la-laa-äänenavauksista, jotka basistimme laulaa
melkein
nuotilleen. Aivan selvää keikkajännitystä ilmassa. Ilman
sen suurempaa
dramatiikkaa (tällä kertaa) orkesteri pääsi perille ja
suuntasivat
hetimiten kohti telttaa, jossa lava sijaitsi. Näky oli
huikea; iso lava,
kunnon valot ja mikä parasta, kunnon äänentoisto!! Oli
salimiksaajamiestä ja monitorimiksaajaäijää ja
valoukkoa, jopa oma piilo
lavan takana missä bändin piti piilotella intronauhan
aikana. Keikan
alussa poijanpässithän säntäsivät liian aikaisin lavalle
ja koko idea
meni hieman ruvelle. Alunperin piti pukata lava täyteen
savua samalla
kun Manon tekemä sopivan mahtipontinen intro kuului
PA:sta. Mutta
asiaan; Pientä sähläystä oli ilmassa aikataulujen
kanssa, settilista oli
tekemättä tietenkin ja se kursittiin kasaan noin
kahdessa minuutissa
ennen keikan alkua.
Intronauha soimaan, pioneerityylinen liian aikainen
lavalle ilmestyminen
ja eka biisi käyntiin. Yleisöä teltassa oli ehkä
kolmekymmentä tyyppiä
parin eka biisin aikana. Sopivasti coverikoukkua sekaan
ja silloin se
alkoi. Oli mahtavaa seurata sivusta, kun bändi antaa
parastaan ja yleisö
elää mukana. Jossain puolivälissä settiä väkeä oli jo
paljon,
monenikäistä ja -näköistä ukkoa ja akkaa jotka
jorasivat, lauloivat ja
huusivat mukana. Heidi ja sällit soittivat todella
tiukan shown jossa ei
unohdettu edes korneja yleisön OH YEAH!!! -huudatuksia
ja tuttujen
biisien laulatusta. Hienoin oli se hetki, kun Dingon
ratsuheviksi
sovitettu Levoton tuhkimo loppui ja samaan pelliniskuun
alkoi Black
Sabbathin Paranoid, Eino Leinon Metsän poika tahdon
olla-sanoituksella
tietenkin. Raahelaiset ansaitsevat tuosta illasta
todella suuren
kiitoksen, välillä yleisö huusi, vislasi ja kiljui niin
että soitto
hukkui meteliin. Te jotka olette kokeneet samaa vaikka
soittajana,
tiedätte mistä puhun. Se fiilis mikä yleisöstä pomppaa
lavalle on ihan
käsittämättömän hienoa, sitä ei voi sanoin kuvailla!
Tämä on se asia, minkä takia Marella on ylipäätään
olemassa. Bändi voisi
soitella siinä ikkunattomassa kananmunakennoilla
vuoratussa
treenikämpässään ja kertoilla samoja vitsejä treeneistä
toiseen, mutta
se ei riitä tälle porukalle. Kaikki tehdyt keikat ovat
kasvattaneet
orkesteria paremmaksi livebändiksi ja jokainen tuleva
keikka opettaa
taas jotain uutta. Mistä tämä kaikki johtuu? No
yleisöstä tietenkin! Te
kaikki jotka olette olleet ja tulette olemaan Marellan
keikoilla, bändin
puolesta ISO KIITOS!!!!!
Seuraavaa keikkaa jännityksellä odottaen:
-Bob P.
|